Jytisevä Voima - Hermoromahdus

HERMOROMAHDUS

sä mut katuun tönäisit ja kätesi ojensit

vain lyödäksesi mut alas takaisin

mä nielin mun ylpeyteni

beibi samalla meni

hampaista palasia ja pää sekaisin

mun täytyy itseni maasta koota

kun pääsen jaloilleni tiedän että mua oottaa

hermoromahdus

voin olla hidas mut se on sallittua

mun kaaos on hallittua

mä seison nojaten ja kompuroin tyylillä

en astu sun mokkakengille

en auo päätä sun jengille

en puutu bisneksiin tai laula niistä kylillä

mun sielunmaisemani kulossa on

kun avaat kaasuhanat tunnen tulossa on

hermoromahdus

mitä suurempi patsas sitä enemmän linnunpaskaa syödä saa

jos pieneksi jää osa kynnysmattona odottaa

onko se elämää? on

onko sitä pakko näin elää? on

ainakin siihen asti että tulee armahdus

nimeltään hermoromahdus - ei päivän ensimmäinen

ottaako päähän aina ottaa isommilta daijuun?

vituttaako kituuttaa menemään kun

iso perse puhaltaa aina kaikki yritykset nurin?

turhauttaako kattoo vierestä kun

aikuiset käyttäytyy kuin kakarat?

tekis varmaan mieli kitistä, valittaa ja heittää

pikku itkuraivarit vaan eipä onnistu ei

on vaan otettava se kaikki naamalle

ja naama vellissä painettava mäkeä ylös

niin kuin tässä kaikessa olis jokin korkiampi tolkku.

ahdistaako? ei se mitään

sillä sieltähän sopivasti tulee